SÄ OOT HYVIS!

Vuosi on alkanut melkoisella työhaipakalla (uusi vuosi vanhat kujeet) ja sen ansiosta ei tän äidin akut oo ihan niin parhaassa iskussa mitä toivoa vois. Ei sinne päinkään. Väsyttää niin paljon ettei ole koskaan väsyttänyt. Onneksi olen nyt tunnistanut ongelman ja pariin tarjouspyyntöön sanonut jopa, että ei pysty ennen huhtikuuta, silläkin uhalla, että harvalla on aikaa odottaa niin pitkään. No nyt onneksi ollaan jo siinä pisteessä, että siistejä juttuja valmistuu ja kohta hepottaa, jonka seurauksena pääsen esittelemään niitä tänne teille. Mutta työasiat hetkeksi sikseen.

 Arkeen paluu ja mamman kiireiset työpäivät on näkynyt meillä selvästi myös ipanoiden ja vanhempien yhteistyön sujuvuudessa. Aamut on tahmeita ja illat yhtä hepulia (vaikka kuinka olis ulkoiltu ja temppistelty tai relattu ja luettu...argh). Uusille lukijoille selvennykseksi, että täällä asuu kaksi jäppistä 1,5v ja 4v. Nyt kun päiväkotiarki alkoi myös pienemmällä tintillä, niin aamusta ei vaan voi käyttää reipasta puolta tuntia isomman pikku-ukkelin suostutteluun tähän tyyliin:

- Käy vessassa ja pue päälle.
- Pue kulta.
- Pukisitko!
- Kävitkö vessassa?
- No mene sinne vessaan ja vähän äkkiä ja sit pukemaan päälle.
- Hei nyt kukas oikeen yllättäis äidin ja oiski super reipas ja pukis?
- Hei ihan oikeasti nyt sun on pakko pukee päälle.
- Olli (nimi muutettu) syö päiväkodissa sunkin aamupalan jos ei nyt mennä.
- PUEEEEEE!
- No nyt me myöhästytään, ala tulla tänne ni mä puen sut.
- No pue sitten ite, mutta vähän sassiin!

Tämän lurituksen saatan helposti kuulla omasta tai Jarkon suusta minä tahansa arkiaamuna huolimatta onko jälkikasvuni yleiseti ottaen hyvällä tai huonolla tuulella ja tietty kiitos kylmän vuodenajan KAKSI kertaa. Tyyppi saattaa olla ihan naantalin aurinko, mutta pukeminen ei kiinnosta pätkän vertaa. Mutta sitten kun koitat auttaa, niin sekään ei käy. Luojan kiitos useimpina aamuina tehdään tämä taistelu Jarkon kanssa yhdessä, toinen pukee alati sylistä karkailevan taaperon ja toinen lurittelee yllämainittuja sulosanoja isommalle.
Vaan onneksi luova äiti keinot keksii! Laadin Niilalle hyvislistan. Kerää kymmenen tarraa erityisen hyvällä tai huomaavaisella käytöksellä ja tulee palkkio. Meidän jätkää motivoi parhaiten määrittelemätön "jotain pientä kivaa". Se jättää tilaa haaveilulle ja maalailulle, että mistäs kivaa haluisit sitten kun on kymmenen tarraa täynnä. Tää on kyllä toiminut ihan kivasti. Ei toki aina ja on joutunut myös ottamaan tarran poiskin oikeen huonona hetkenä, mutta jo yksikin lungisti taputeltu aamu on valtava voitto vanhempien rintamalle.

Ja koska hyvä (ja hyvis) pistetään tottakai kiertämään, laittelin hyvislistan myös tulostettavaan muotoon vapaasti täytettävillä nimi- ja palkkiokentillä teille tänne blogiin. Siispä oman hyvislistan voit tulostaa teidänkin huusholliin täältä JEE KLIK. Muistakaas tulla kertomaan tänne tai instaan että oliko apua.

Oikein leppoisaa viikon jatkoa sinne joka tyypille!

♥ Anna

ps. Niila on saanut tarroja myös ihanana isoveljenä olemisesta pikkuveikan päiväkotitaipaleen alussa. Hän on esim lohdutellut pikkuveikka päikyn pihalla halaamalla, kun veikka oli kaatunut pulkkaan ♥. Listasta on moneksi.