Oisko kysyttävää?

Se ois viikonloppu nurkilla ja täällä tiedossa luovuuslabraa, töitä, koiramaisia treffejä, lehmiä, kanoja, lumitöitä... aika paljon kaikkea puuhaa siis. Mutta kiva se on puuhailla perheen kanssa ja nähdä vähän kavereitakin, kun viikolla ei tunnu ehtivän oikein mitään tällä hetkellä.

Tästä kumminkin pieni viihdevinkki, millä jaksatte pyörittää tämän perjantain vielä voiton puolelle, tai jos muillakin on viikonloppuna myös töitä, niin menee sitten lepposammin kun kuuntelee välissä vähän hauskoja höpinöitä:

Bongasin somesta melkoisen rempseän ja piirun verran hullun podcastin, Kaverin puolesta kyselen. Podcast nimensä mukaan käsittelee kaikkea sitä, mitä et itse kehtaisi kysyä, hehe. KPK:n löydät täältä: KLIK. Mimmit löytyy myös instasta ja facesta.

Joka perjantai tulee uusi jakso ja kysymyksiä voi tietty mimmeille lähetellä. Voisin melkein vannoa että tästä tulee ihan hitti.

Loppuun kuvat meidän pihakurresta, joka tossa käy syöpöttelemässä monta kertaa päivässä. Hilpee veikko.

Kivaa viikonloppua siis. Instastooriin tulee varmana viikonloppuna paljon höpinää, menkää sinne :).

♥: Anna

SÄ OOT HYVIS!

Vuosi on alkanut melkoisella työhaipakalla (uusi vuosi vanhat kujeet) ja sen ansiosta ei tän äidin akut oo ihan niin parhaassa iskussa mitä toivoa vois. Ei sinne päinkään. Väsyttää niin paljon ettei ole koskaan väsyttänyt. Onneksi olen nyt tunnistanut ongelman ja pariin tarjouspyyntöön sanonut jopa, että ei pysty ennen huhtikuuta, silläkin uhalla, että harvalla on aikaa odottaa niin pitkään. No nyt onneksi ollaan jo siinä pisteessä, että siistejä juttuja valmistuu ja kohta hepottaa, jonka seurauksena pääsen esittelemään niitä tänne teille. Mutta työasiat hetkeksi sikseen.

 Arkeen paluu ja mamman kiireiset työpäivät on näkynyt meillä selvästi myös ipanoiden ja vanhempien yhteistyön sujuvuudessa. Aamut on tahmeita ja illat yhtä hepulia (vaikka kuinka olis ulkoiltu ja temppistelty tai relattu ja luettu...argh). Uusille lukijoille selvennykseksi, että täällä asuu kaksi jäppistä 1,5v ja 4v. Nyt kun päiväkotiarki alkoi myös pienemmällä tintillä, niin aamusta ei vaan voi käyttää reipasta puolta tuntia isomman pikku-ukkelin suostutteluun tähän tyyliin:

- Käy vessassa ja pue päälle.
- Pue kulta.
- Pukisitko!
- Kävitkö vessassa?
- No mene sinne vessaan ja vähän äkkiä ja sit pukemaan päälle.
- Hei nyt kukas oikeen yllättäis äidin ja oiski super reipas ja pukis?
- Hei ihan oikeasti nyt sun on pakko pukee päälle.
- Olli (nimi muutettu) syö päiväkodissa sunkin aamupalan jos ei nyt mennä.
- PUEEEEEE!
- No nyt me myöhästytään, ala tulla tänne ni mä puen sut.
- No pue sitten ite, mutta vähän sassiin!

Tämän lurituksen saatan helposti kuulla omasta tai Jarkon suusta minä tahansa arkiaamuna huolimatta onko jälkikasvuni yleiseti ottaen hyvällä tai huonolla tuulella ja tietty kiitos kylmän vuodenajan KAKSI kertaa. Tyyppi saattaa olla ihan naantalin aurinko, mutta pukeminen ei kiinnosta pätkän vertaa. Mutta sitten kun koitat auttaa, niin sekään ei käy. Luojan kiitos useimpina aamuina tehdään tämä taistelu Jarkon kanssa yhdessä, toinen pukee alati sylistä karkailevan taaperon ja toinen lurittelee yllämainittuja sulosanoja isommalle.
Vaan onneksi luova äiti keinot keksii! Laadin Niilalle hyvislistan. Kerää kymmenen tarraa erityisen hyvällä tai huomaavaisella käytöksellä ja tulee palkkio. Meidän jätkää motivoi parhaiten määrittelemätön "jotain pientä kivaa". Se jättää tilaa haaveilulle ja maalailulle, että mistäs kivaa haluisit sitten kun on kymmenen tarraa täynnä. Tää on kyllä toiminut ihan kivasti. Ei toki aina ja on joutunut myös ottamaan tarran poiskin oikeen huonona hetkenä, mutta jo yksikin lungisti taputeltu aamu on valtava voitto vanhempien rintamalle.

Ja koska hyvä (ja hyvis) pistetään tottakai kiertämään, laittelin hyvislistan myös tulostettavaan muotoon vapaasti täytettävillä nimi- ja palkkiokentillä teille tänne blogiin. Siispä oman hyvislistan voit tulostaa teidänkin huusholliin täältä JEE KLIK. Muistakaas tulla kertomaan tänne tai instaan että oliko apua.

Oikein leppoisaa viikon jatkoa sinne joka tyypille!

♥ Anna

ps. Niila on saanut tarroja myös ihanana isoveljenä olemisesta pikkuveikan päiväkotitaipaleen alussa. Hän on esim lohdutellut pikkuveikka päikyn pihalla halaamalla, kun veikka oli kaatunut pulkkaan ♥. Listasta on moneksi. 

HEI VUOSI, MITEN OIS?

En tehnyt uudelle vuodelle lupauksia. Niistä tulee usein sellai pakkopulla johon into murenee alta viikossa. Mutta tein kyllä useamman toiveen ja ajattelin, että jos kirjoittelisin niitä tänne ylös, niin vuoden lopussa olisi hauska tehdä katsaus, mitkä toiveet toteutui ja mitkä jäi matka varrelle.


Jotkut teistä tietää mun intohimon listoihin, ja niin tämäkin asia toteutetaan nyt listana:


1.Treffejä!
Oltiin Jarkon kanssa treffeillä viime vuonna todistetusti kaksi kertaa. Kolmansia ei kai kukaan (muu kun näin epätoivoiset ihmiset) laske treffeiksi: vietiin pojat mummilaan, että päästään kyntämään lukuisten kanssaihmisten kera jonkin pyhäpäivän aattona Prisman käytäviä tatti otassa (edit: mutsi laitto viestiä, että toi ”kyntämään” on ehkä hieman hilpeyttä herättävä sanavalinta. Tarjoutu kumminkin ottamaan pojat hoitoon että päästään ”Prismaan” ) - mutta ilman lapsia! No tästä on nyt helppo petrata, treffejä luvassa siis.


2. Bye bye yötyö
Menneen vuoden päällä on leijunut salakavala utuisa univerho - kiitos yötöiden. Tämähän ei olis ongelma eikä mikään, olen itseasiassa yöllä oikeen hyvässä duunivireessä, mutta aamulla kaksi termiittiä tarvis seurakseen levänneen äidin, eikä univelkasta väsyrättiä. Tähän on tulossa kyllä ihan selkeä muutos kun Otso ensi viikolla aloittaa päiväkodissa puolikasta viikkoa. Sen ansiosta saan tehdä 20 tuntia töitä ihan normaalisti päivällä ja loput illalla kun Jarkko on kotona, mutta AH EI YÖLLÄ ainakaan harvase viikko.  Sitten kun osais vielä pitää työmäärät aisoissa kieltäytymällä tai buukkaamalla duunit tuonnemmas. Se on mun työssäni hitokseen vaikeeta, koska iso osa töistä on niin kiinnostavia, että ne on pakko saada!


3.Ystävä sä Annasen
Edellisen kohdan mahdollistamana toivon tapaavani myös enemmän ystäviä. Kun kaikkia iltoja ei tarvi duunata, lähtisin riemusta kiljuen vaikka hikilenkille tai kippistää yhdet sirpat hyvässä aikuisessa seurassa. Ajatus, että ehtis näkee kamuja myös ilman tota pikku katrastani kuulostaa houkuttelevammalta mitä kehtaan itelle edes myöntää (no joko saa alkaa valitsee vaatteita ja merkata kalenteriin?).


4. Reissua pukkaa!
Harras toive ois päästä vihdoin koko perheen voimin Ruotsiin Junibackeniin. Tästä
puhuttiin jo viime kesänä, mutta ei vissiin ollu tähdet kohdillaan. Sanoin Jarkolle että yhtään kalareissua ei buukkaa kesälle, ennen kun tää reissu on varattuna - varma tapa saada äijä suunnittelemaan perhereissua oikeen järisyttävällä innolla! Ollaan myös koko viime vuosi puhuttu että mennään Flamingoon (kylpylään). Tänä keväänä mennään. Päätin just. Piste.


5. Lomalla viimeinkin...
Viime vuonna onnistuin buukkaamaan itelleni niin käsittämättömän hirveen kiireen, että siitä suosta tässä selvitään yhä. Jouluna lomailin kokonaan tasan aaton. Tänä vuonna mulla on haaveissani viikon mittaiset talvi,- kesä,- ja joululoma. Vapaapäiviäkin ois kiva saada useempi kuukauteen. Kuulostaa optimistiselta, kun miettii tätä haipakkaa nyt, mutta aina saa toivoa ja koittaa järkkää.


6. Mielihyvistelyä
Kyllä, mielihyvää tänne kiitos! Sitä syntyy kiireettömistä hetkistä ipanoitten ja Jarkon kanssa, inspiroivista työprojekteista (tälläsiä on työn alla nytkin), liikunnasta ja muusta itsestä huolehtimisesta, ajasta läheisten kanssa, hyvästä ruuasta ja pienistä speliaalijutuista. Eikä vähiten metsälenkiltä Aslan kera, kasvimaalta rikkisten keskeltä, painomusteen tuoksuisesta kirjasta, jonka olen juuri kuvittanut... oi tulipa hyvä mieli kun tietää, että tätäkin kaikkea tuo vuosi tullessaan, jee!


7. Haasteita
Vaikka iso osa listastani liittyy vapaa-aikaan, niin tottakai innokkaana ammatinharjoittajana toivon myös että pääsen haastamaan itseäni ammatillisesti myös tänä vuonna. Se on koko duunin suola ja sokeri. Oispa ihana tehdä joku joulukalenteri tai muu. Haluan myös oppia jotain ihan uutta.

Kuvanmukaiseksi tästä tuli nyt kohtuu tekstipainotteinen postaus, mutta mulla on ollut ihan liian pitkä kirjoittamistauko, niin se purkautuu nyt tälleen tursahtaen hehe.

Loppuun kumminkin myös kuva.

♥ Anna