No nyt tuli 32 vuotta mittariin ja sepä, jos mikä, on kerrassaan kelpo ikä. Helppo hengittää, kun on kokonaisuudessa melko tyytyväinen siihen, minkälaiseen elämänvaiheeseen on itsensä näillä vuosilla kuljettanut. Koko ajan on käsissä jotain uutta ja innostavaa, minkä kanssa kulkea eteenpäin. Toki viimeiset viisi vuotta on tuonut elämään ihan uudenlaista vastuuta ja toisinaan lähes järjen vievää haastetta äitiyden ja työelämän myötä. Tämäkin aamu vaihtui hyvin nopeasti ihanista synttärihaleista ja äidin lahjomisesta perus arkimättelyyn, missä pikkuveli härnää ja isoveli räyhää, sitten sovitaan ja kohta jo uudestaan sama setti. Mutta kun vaakakuppi jää kuitenkin reilusti plussalle, on vaikeatkin päivät lopulta selvittävissä vain astetta aktiivisemmalla hampaiden kiristelyllä ja hermojen venyttelyllä. Oivallukset ja riemut ja loputon pieruille nauraminen noiden pikkusällien matkassa on kumminkin arvossaan korvaamatonta.
Paljon on kyllä vielä haaveita kiikarissakin ja aina vähintään yksi takataskussa. Mietin jo aiemmin, että toivoisin tältä kuluvalta vuodelta jotain sellaista uutta, mitä jälkikäteen voisin miettiä, että niin tuossa oli se käännekohta. En tiedä minkä asian suhteen, mutta jotain sellaista sen pitäisi olla, mikä olisi mulle henkilökohtaisesti jotenkin käänteentekevää. Ei sen tarvi olla mikään iso ja kaiken mullistava asia, mutta olis ihana kehittyä siten, että voisi todella oivaltaa jotain erityistä. Ehkä löytää jonkin sellaisen asian, mitä haluaa lähteä toteuttamaan täysillä.
Eiköhän se selviä. Nyt aion viettää ihanan synttäripäivän pääosin arkisissa puuhissa, mutta on tässä sen verran juhlaakin, että me päästään myöhemmin tänään Jarkon kanssa kahdestaan syömään! En edes muista, koska ollaan viimeksi oltu, ihanaa! Ennen kaikkea se, että saan syödä oman lautasen tyhjäksi IHAN RAUHASSA on mahtavaa!
Kivaa viikonloppua!
♥: Manna
