Herkät asiat on usein valkoisia

Täällä elellään hyvin herkkiä aikoja. Kotipihan omenapuut kukkii muuttuen hetkessä pitsiverhoilluiksi pumpulipilviksi, mutta samalla huolestuttaa, että päätyykö murto-osakaan kukista omenoiksi, jos pölyttäjiä ei ole riittämiin. Mehiläiset ja kimalaispallerot kiirehtii urheasti kukasta toiseen, mutta työmäärä näyttää silti kohtuuttomalta vähäiseen pörriäisten pataljoonaan nähden.

Toinen herkkä asia perheessämme tällä hetkellä on imetyksen lopetus. Otso täyttää kuukauden päästä kaksi vuotta ja olen jo vuosi sitten päättänyt, että kunhan oikea hetki koittaa, niin imetys saa minun puolestani loppua heti. Monet suut vakuutteli, että kyllä se loppuu siitä itekseen, ei se kohta malta enää tissillä roikkua... No ei loppunut ja kyllä malttaa, koko ajan.

Minä väsyin loputtomalta tuntuvaan urakkaan, enkä ikinä olisi uskonut, että lopetus tarvisi tapahtua pakottamalla. Minä olen se kiireinen mehiläinen, joka on pyristellyt pienen tarpeita täyttämässä ja Otson hörppyhetket ne tuhannet maidonvalkoiset kukat, joissa ei loppua näy. Koitin kovasti täyttää pienen monet tarpeet, mutta kovin turhauduin puurtamiseen, kun kukkia oli vaan liikaa.

Nyt on työt tämän omenapuun kanssa kukkien suhteen tehty ja aika surista eteenpäin. Paljon saatiin onnellisuutta tästä taipaleesta kumpainenkin, vaan ihana on alkaa nyt seurailemaan, miten tuo kasvava pikku-ukkeli käyttää kaiken sen ajan, mikä maitohetkistä vapautuu. Eikä kyllä yhtään haittaa, että hörpyt ei jatkuvasti keskeytä myöskään minun ja Niilan puuhia. Hirvittävän monta kertaa on Niila joutunut kuulemaan äidin suusta lauseen "en pysty nyt kun Otso syö, odota hetki". Varmasti paljon helpompaa huomioida kumpaakin poikaa, kunhan tästä alun järkytyksestä päästään.

Ja nyt, kun kuitenkin osa teistä miettii, että okei, se ei loppunut itsekseen, niin miten se sitten meni lopulta (jos pelkäät keskustelua tisseistä, niin voit hyvin mielin jättää lopun lukematta, hehe), niin kerron hieman. Tästä kirjoituksestahan voi olla vaikka jollekin apua samaan tilanteeseen. Kuulin jo puolisen vuotta sitten tekniikasta, jossa rintoihin pistetään laastarit nännien päälle ja lapselle sanotaan, että äitillä on pipi. Monen lapsen on kuulemma helpompi hyväksyä tällainen pieni valkoinen valhe, kun että koittaisi selittää, että äidin mielestä maitotaival on nyt tiensä päässä. Kuulinpa myös, että joku oli sanonut taaperolle tissien menneen nukkumaan, haha! Oli toiminut sekin.

Nyt olen ollut sunnuntai aamusta asti imettämättä ja hyvin on sujunut. Ekoina päivinä maito pakkasi kyllä todella kipeästi rintaan (kyllä, vain yhteen), mutta nyt on sekin jo tasoittunut. Otso on jonkin verran itkeskellyt, kun maito tulee mieleen (tyypillisesti jossain muutenkin harmittavassa tilanteessa missä on tottunut hakemaan lohtua rinnalta), mutta hyväksyi alusta asti tilanteen melko hyvin nähtyään laastarit. Kovasti hakeutuu kyllä syliin ja liikuttavasti on mun naamassa kiinni paljon, painaa pientä naamaa kaulaan, sekä poskiin ja nuohoaa. Tästä voi huomata, että taaperon imetyksessä on varmasti vähintään yhtä paljon kyse läheisyydestä kuin itse ravinnosta.

Yöt on sujuneet paljon odotettua paremmin. Ensimmäisenä yönä Otso heräsi neljä kertaa, mutta omaksi ällistyksekseni sain hänet syliteltyä takaisin höyhensaarille kohtuu helposti. Toinen yö se vasta ylläri olikin: jätkä nukkua posotti 20:05-6:20, mitä ei siis ole tapahtunut kertaakaan herran elon aikana tätä ennen. Tämän sukseen voimalla kestäisin projektilta vaikka mitä rankkojakin takapakkeja. Olihan tuo selvä lupaus, että lapseni osaa kumminkin nukkua myös kokonaisia öitä. Kolmantena yönä Otso heräsi kerran ja vetäsi kyllä kaikkein kovimmat protestilaulut, mutta nekin tyyntyi alle puoleen tuntiin.

Kokonaisuudessaan olen kyllä todella helpottunut ja yllättynyt. Varauduin miljoona kertaa pahempaan vastarintaan (hehe, rinta se on vastarintakin) ja nyt luotto on järkkymätön, että tämä oikeasti toimii. Vihdoin ratkaisu, joka oikeasti toimii huudattamatta lasta tuntitolkulla.

Olen kyllä nyt myös ihan tyytyväinen, että lopetus venyi näinkin pitkään ja musta tuli "taaperoimettäjä" ihan tilanteen sanelemana. Otso on selvästi nyt valmis tähän ja mulla koittaa mahtava kesä, kun pääsen vapaammin kulkemaan kamujen kanssa myös parin päivän retkille. Tätä on kyllä odotettu!

Loppuun pari kuvaa terassillemme askartelemistani "timanttiketjuista". Näistä tulee ihania "sateenvaareja"(kuten Otso sanoo ) olohuoneen seiniin.


ps. laastareilla imetyksen on lopettanut myös  Oi mutsi mutsi blogin Elsa, käykää lukemassa siitä täältä KLIK ja KLIK.